Garmin Forerunner 70 -arvostelu: Kello, jota oikeasti tarvitsin

Olin omasta mielestäni päässyt liikkumaan aivan liian vähän, joten päätin aktivoitua ja hankkia jälleen uuden lelun siinä toivossa, että se auttaisi parantamaan kuntoa ja pääsemään takaisin iskukuntoon.

En ole mikään varsinainen juoksija. Käyn joskus kävelyllä, ja kellon ostaessani olin juuri alkanut käydä kuntosalilla muutaman kerran viikossa sekä silloin tällöin ryhmäliikuntatunneilla, esimerkiksi joogassa. Vaikka Forerunner-nimi siis paljastaa aika hyvin, millaiselle yleisölle Garmin on kellon suunnannut, minä halusin hyvän yleiskäyttöisen liikuntakellon, en sellaista, joka olettaa minun harjoittelevan maratonille.

Täytyy myös tunnustaa, että yksi suurimmista syistä uuden Garminin haluamiseen oli… mahdollisuus saada kelloon Kingdom Come: Deliverancesta inspiraationsa saanut kellotaulu. Ajatus keskiaikaiselta aurinkokellolta näyttävästä rannekellosta viehätti minua kovasti.

Ennen kuin päädyin Forerunner 70:een, käytin melkoisesti aikaa Garminin uusimpaan mallistoon tutustumiseen. Etsin edullisinta mallia, joka tekisi kaiken, mitä oikeasti tarvitsen. En kaivannut vaikuttavinta teknisten tietojen luetteloa enkä kaikkia mahdollisia hienouksia, joita kokeilisin kerran ja unohtaisin sitten. Halusin vain itselleni sopivan kellon. Maksoin omastani 186 puntaa (noin 245 Yhdysvaltain dollaria tai 220 euroa riippuen valuuttakursseista tai siitä, mikä poliittinen tapahtuma maailmassa kulloinkin on meneillään). Hinta on tärkeä syy tyytyväisyyteeni, varsinkin kun jotkin älykellot maksavat viisi kertaa enemmän, elleivät vieläkin enemmän.

Kello korvasi vanhan Garmin Forerunner 35:ni, joka toimii muuten edelleen aivan hyvin! Se oli kuitenkin paljon yksinkertaisempi laite: ei värinäyttöä, ja pikseleitäkin niin vähän, että ne olisi melkein voinut laskea kahden käden sormilla. Juoksemiseen Forerunner 35 sopi mainiosti, mutta muun haluamani liikunnan seuraamiseen siitä ei juuri ollut, koska ominaisuuksia puuttui niin paljon. Esimerkiksi voimaharjoittelua lähinnä vastaava liikuntaprofiili oli ’Cardio’, joten käytännössä lähes kaikki harjoittelu piti kirjata samalla yleisnimikkeellä. Se ei ollut erityisen hyödyllistä eikä luultavasti edes kovin tarkkaa, kun kello ei oikeastaan tiennyt, mitä tein. Uudemman kellon tarjoama tieto harjoittelusta, unesta ja palautumisesta on aivan eri tasolla.

Vaikka Forerunner 70 on Garminin mallistossa suhteellisen edullinen perustason laite, olen aidosti yllättynyt siitä, kuinka paljon hyödyllisiä ominaisuuksia siinä on ja miten valtava parannus se on vanhaan Forerunneriini verrattuna.

Oikea kello, ei mikään naurettava härpäke

Kannattaa ehkä selittää vähän kellomakuani, sillä se on osa tämän mallin viehätystä. Pidän klassisista Casioista ja Seikoista tai muista yhtä hillityistä ja huomaamattomista kelloista. En välttämättä halua ranteeseeni valtavaa laitetta, ja jotkin älykellot näyttävät minusta aika naurettavilta, varsinkin ne, joissa on jättimäinen kellotaulu ja paksu, monivärinen ranneke. Jos taas unelmasi on näyttää Tarkastaja Gadgetilta, niin siitä vain.

Forerunner 70 välttää tämän ongelman. Se on melko hillitty ja mielestäni tyylikäs jo sellaisenaan. Siksi valitsin mustan version. Sivussa on tosin kirkkaankeltainen Start/Stop-painike, joka saattaisi ärsyttää kovin tarkkaa värien yhteensovittajaa, mutta minua se ei haittaa. Kello näyttää oikealta kellolta, ja siinä piilee osa sen viehätystä: kaikesta osaamisestaan huolimatta se on loppujen lopuksi edelleen kello.

Onneksi se myös tuntuu oikealta kellolta. En ole luonteeltani sellainen, joka mielellään pitäisi kelloa jatkuvasti ranteessa, mutta tämä on tarpeeksi kevyt, Garminin mukaan noin 40 grammaa, ja mukana tuleva silikoniranneke on niin mukava, että käytän sitä käytännössä ympäri vuorokauden. Otan sen yleensä pois suihkuun mennessäni, mutta muuten tuskin huomaan sitä edes yöllä. Näin saan tiedot unesta ja palautumisesta ilman tunnetta, että yrittäisin nukkua epämukava mötikkä ranteeseen sidottuna.

Jos kellon haluaa sovittaa vaatetukseen, kellotaulun vaihtaminenkin on erittäin helppoa. Näyttö sammutettuna kello näyttää vielä huomaamattomammalta ja tyylikkäämmältä. Se tukee myös aina päällä olevaa näyttöä, jos sellaisesta pitää, mutta minusta ranteen liikkeestä tai kosketuksesta syttyvä näyttö on ollut enemmän kuin riittävä.

Näytön laatu ja näytönsuojan ongelma

Yksi selvimmistä parannuksista vanhaan Forerunner 35:eeni verrattuna on näyttö. Forerunner 70:ssä on värikäs 1,2 tuuman AMOLED-näyttö, jonka tarkkuus on 390 × 390 pikseliä, ja se näyttää erinomaiselta. Värit ovat kirkkaat, kaikki näkyy selkeästi, eikä minulla ole ollut vaikeuksia lukea näyttöä ulkona. Auringonvalo heijastuu pinnasta jonkin verran, mutta ei niin pahasti, etten näkisi näytön sisältöä.

Aina löytyy toki kello, jossa on hienompi näyttö tai enemmän pikseleitä, mutta tarvitsenko sellaisen liikuntakelloon? En todellakaan usko. Tämä on jo enemmän kuin riittävä näyttämään ajan ja kaikki haluamani tiedot. En näe mitään järkeä tavoitella komeaa PPI-lukua pelkän numeron vuoksi, jos siitä ei ole käytännön hyötyä ja samalla pilataan mahdollisuudet kunnolliseen akunkestoon (katson sinua, Apple!). Luotan siihen, että Garmin on valinnut sopivan tarkkuuden punnittuaan hyötyjä ja haittoja sen sijaan, että kaikkea vain lisättäisiin loputtomasti.

Näytössä on kemiallisesti vahvistettu lasi, joka on omasta kokemuksestani laadukkaan tuntuinen ja kestää naarmuuntumista erittäin hyvin. Joissakin Garminin kalliimmissa malleissa käytetään safiirilasia, mutta tuskin itse huomaisin eroa. Paitsi hinnassa tietenkin.

Suosittelen silti näytönsuojaa. Kuten puhelimen tai tabletinkin kohdalla, on parempi pelata varman päälle. Naarmuuntuneen näytönsuojan voi aina vaihtaa. Itse näyttöä? Ei ihan yhtä helposti.

Kokeilin aluksi paria kovaa lasista näytönsuojaa, eikä kumpikaan istunut näytölle kunnolla. Niihin jäi ilmakuplia, ja ne alkoivat irrota lasista. En tiedä varmasti, johtuiko se näytön muodosta vai reunojen kaarevuudesta, mutta tiedän, etteivät kokeilemani kovat suojat yksinkertaisesti sopineet. Pehmeät TPU-kalvosuojat sen sijaan toimivat oikein hyvin. Ne asettuvat paikoilleen kunnolla, ja näyttö näyttää niiden läpi edelleen yhtä kirkkaalta ja terävältä. Jos siis olet ostamassa uutta Garminia, tätä tai jotain muuta mallia, valitsisin laadukkaan pehmeän TPU-näytönsuojan (olen varma, että joukossa on myös kalvoja, jotka tekevät näytöstä kamalan mattapintaisen ja samean, joten valitse tarkkaan).

Painikkeet, kosketusnäyttö ja valikoissa liikkuminen

Myös kellon ohjaus on mielestäni onnistunut Garminilta hyvin. Kosketusnäytön lisäksi siinä on viisi fyysistä painiketta, joiden toiminnot ovat käyttötilanteen mukaan suoraviivaisia: Start, Stop, Back, Menu, Up ja Down. Paljon selkeämpää ratkaisua on vaikea kuvitella, ja olen tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse turvautua pelkkään kosketusnäytön pyyhkimiseen tai ranteella elehtimiseen.

Selkeät painikkeet eivät silti tarkoita, että olisin heti ymmärtänyt jokaisen painallusjärjestyksen. Harjoituksen aloittaminen, pysäyttäminen ja sen jälkeen varsinainen lopettaminen ja tallentaminen vaativat hieman totuttelua. Vaiheita ja painalluksia on useita, ja alussa jouduin miettimään seuraavaa liikettä. Muutaman kerran jälkeen oikea järjestys jäi kuitenkin mieleen ja siitä tuli luontevaa eikä enää ongelma.

Lajit: juoksu on vain yksi monista

Nimihän on Forerunner, joten juoksupainotus tuskin on yllätys. Silti kenenkään ei minusta kannata hylätä tätä vain siksi, ettei itse ole ensisijaisesti juoksija. Garmin ilmoittaa kellossa olevan yli 80 sisäänrakennettua urheilusovellusta, mikä on suoraan sanottuna naurettavan paljon lajeja ranteessa pidettävälle laitteelle. Minusta Forerunner-nimi on yhtä paljon juoksijoille suunnattua markkinointia kuin kuvaus siitä, mihin kello todellisuudessa sopii. Käytännössä se on monipuolinen liikuntakello kaikenlaiseen tekemiseen. Kai Garminin on kuitenkin suunnattava eri kelloperheensä tietyille urheilijaryhmille.

Jotta lajien määrästä saisi jonkin käsityksen, tässä on Garminin käyttöoppaassa nimetyt liikuntaprofiilit ryhmiteltyinä. Voit käydä ne läpi, jos kiinnostaa, tai vilkaista luetteloa ja jatkaa lukemista. Luulen, että ajatus tulee selväksi kummallakin tavalla!

• Juoksu: juoksu, juoksumattojuoksu, sisäratajuoksu, ulkoratajuoksu, polkujuoksu, ultrajuoksu, estejuoksu ja virtuaalijuoksu.
• Pyöräily: pyöräily, maantiepyöräily, maastopyöräily, gravel-pyöräily, työmatkapyöräily, pyörämatkailu, sisäpyöräily, sähköpyöräily, sähkömaastopyöräily ja cyclocross.
• Uinti: allasuinti.
• Kuntosali ja liikunta: voimaharjoittelu, cardio, crosstrainer, HIIT, porraskone, hyppynaru, sisäsoutu, nyrkkeily, vapaaottelu, liikkuvuusharjoittelu, pilates, sisäkävely, sisämaastohiihto ja jooga.
• Ulkoilulajit: kävely, vaellus, painoreppukävely eli rucking, vuorikiipeily, ratsastus, frisbeegolf, jousiammunta ja rullaluistelu.
• Talvilajit: laskettelu, lumilautailu, perinteisen tyylin maastohiihto, luistelutyylin maastohiihto, luistelu, lumikenkäily ja moottorikelkkailu.
• Vesilajit: ulkosoutu, melonta kajakilla, SUP-lautailu ja snorklaus.
• Joukkuelajit: jalkapallo, amerikkalainen jalkapallo, koripallo, baseball, softball, kriketti, rugby, lacrosse, lentopallo, maahockey, jääkiekko ja ultimate.
• Mailapelit: tennis, pöytätennis, sulkapallo, squash, pickleball, padel, platform tennis ja racquetball.
• Moottoriurheilu: moottoripyöräily, motocross, mönkijäajo ja overlanding.
• Muut: hengitysharjoitukset.

Aikamoinen valikoima, vai mitä? Enkä todellakaan tunne tarvetta käyttää niitä kaikkia. Minulle luontevimmat ovat kävely, juoksu, soutu, crosstrainer ja jooga. Juuri siinä on osa viehätystä: vaihtoehtoja riittää monenlaisille ihmisille, mutta kenenkään ei tarvitse käyttää jokaista ominaisuutta.

Joissakin lajeissa harjoituksen voi myös jakaa kierroksiin, toistoihin, intervalleihin tai erillisiin osiin. Joogassa voisi esimerkiksi kirjata tai ajastaa yksittäiset asennot, mutta minä tallennan koko tunnin yhtenä harjoituksena alusta loppuun. Menen sinne joogaamaan, en viettämään tuntia kellon kanssa näpräten ja pohtien, missä asennossa juuri olen. Mukavaa, että tarkempi seuranta on halukkaille tarjolla, mutta minä en tarvitse sitä.

Yksi todella iloinen yllätys oli erillinen moottoripyöräilytila. En edes tiennyt kellossa olevan moottoripyöräilyprofiilia sen ostaessani, mutta sillä voi kirjata ajolenkin ja tarkastella reittiä, keskinopeutta ja monia muita tietoja samaan tapaan kuin juoksu- tai pyörälenkiltä. Se jopa arvioi kulutetut kalorit. Se, kuinka vakavasti moottoripyöräilyn kalorikulutusarviota kannattaa ottaa, on sitten toinen kysymys, mutta minusta tämä on odottamattoman hauskaa.

En olisi odottanut tällaista pientä lisäominaisuutta juoksukellolta, ja siinäpä yksi syy lisää lähteä ajelulle! ”Kulutin tunnin moottoripyörälenkillä enemmän kaloreita kuin 20 minuutissa hikoilemista kuntosalilla? Hah! Siitäs sait, kuntosali!” Ja kuten alla olevasta videosta näkyy, harjoituksen käynnistäminen itse määritetystä pikavalikosta on todella nopeaa ja helppoa.

Ja jos mikään näistä lajeista ei jostakin syystä vastaa sitä, mitä etsit, Garmin antaa myös luoda omia lajeja. Voit aloittaa olemassa olevasta harjoituksesta tai luoda uuden, nimetä sen haluamallasi tavalla ja määrittää esimerkiksi tietonäytöt ja muut tuetut asetukset. Voisit siis teoriassa luoda harjoituksen nimeltä ”Tiskaan, koska puolisoni on laiska”, tai lyhyemmän version, ellei Garmin suostu koko valitukseen. Käynnistät harjoituksen, kun alat tiskata, pysäytät sen lopettaessasi ja saat talteen tiskaukseen kuluneen ajan sekä kaikki muut tiedot, joita olet asettanut seurattaviksi. Ajan mittaan voisit jopa käydä harjoitushistoriasi läpi ja laskea täsmälleen, montako tuntia elämästäsi on kulunut tiskaamiseen laiskan puolison takia. Se, olisiko näiden todisteiden esittäminen puolisolle erityisen viisas ajatus, onkin sitten aivan eri asia.

GPS: minulle enemmän kuin riittävä

Kellossa on sisäänrakennettu GPS ja tuki useille satelliittijärjestelmille, vaikka se ei kuulukaan Garminin kalliimpiin monitaajuus-GPS:llä varustettuihin malleihin. Kehittyneemmistä paikannusjärjestelmistä voi olla hyötyä etenkin hankalissa vastaanotto-olosuhteissa. Forerunner 70:stä puuttuu myös joissakin huippumalleissa oleva erillinen sähköinen kompassi, mutta kello pystyy silti opastamaan reittejä ja suunniteltuja kulkureittejä pitkin. Kulkusuunta päätellään sijainnin muutoksista sen sijaan, että kello tietäisi itsenäisesti, mihin suuntaan katsot.

Minulle olennaista on kuitenkin erottaa toisistaan teknisten tietojen ero ja todellinen ongelma. Oman kelloni GPS ei ole koskaan aiheuttanut mitään merkittävää ongelmaa. Joskus ulos lähtiessä tuntuu siltä, että minun täytyy liikkua hieman, suunnilleen ensimmäiset viisi tai kymmenen metriä, ennen kuin kello vahvistaa GPS-paikannuksen olevan valmis. Tämä on vain käyttökokemukseni, ei mikään tarkka satelliittien löytymisajan mittaus.

Sen jälkeen kaikki on vain toiminut. En muista GPS-yhteyden katkenneen yllättäen, eikä mikään kokemukseni ole saanut toivomaan, että olisin ostanut hienomman mallin. Kävelyihin, satunnaisiin juoksulenkkeihin, moottoripyöräilyyn ja niihin ulkoilulajeihin, joita oikeasti harrastan, se on enemmän kuin riittävä. Ymmärrän hyvin, että vaativampaan ulkoiluun tai navigointiin joku muu voi arvostaa kalliimpaa mallia, mutta minä en tarvitse sitä.

Sykeseuranta: yllättävän lähellä vertailulaitteita

Olen verrannut kellon sykelukemia toistuvasti kuntosalini cardiolaitteiden kädensijojen antureihin sekä OMRON-verenpainemittariini. Olen tehnyt vertailun varmaan muutamia kymmeniä kertoja, etenkin crosstrainerilla, ja lukemat ovat hämmästyttävän lähellä toisiaan. Joskus ne ovat täsmälleen samat, ja useimmiten eroa on vain noin yksi lyönti minuutissa suuntaan tai toiseen.

Juuri tällaisella toimivuudella on minulle merkitystä. En koe tarvetta jahdata yhä kehittyneempää anturitekniikkaa vain siksi, että valmistaja pystyy sullomaan sitä kelloon. Tärkeintä on tietojen hyödyllisyys. Jos saan omaan liikkumiseeni luotettavilta vaikuttavia lukemia, minua ei erityisesti kiinnosta kilpailu siitä, mikä kello mittaa useimmin sekunnissa tai sisältää monimutkaisimman laitteiston, jos kaikkien ylimääräisten ominaisuuksien takia akku loppuu 24 tunnissa. Katson taas sinua, Apple.

Body Battery, uni ja levon merkitys

Ostaessani kelloa epäilin hieman, kuinka hyödyllisiä kaikki terveyttä ja palautumista kuvaavat lisätilastot olisivat. Numeroita on niin paljon, että niistä voisi helposti tulla vain hienostunut lukukokoelma. Olen kuitenkin päätynyt käyttämään niistä lähes kaikkia, ja osa on kuvannut yllättävän hyvin sitä, miltä minusta oikeasti tuntuu.

Body Battery on ehkä paras esimerkki. Se arvioi energiatasoa muun muassa aktiivisuuden, stressin ja levon perusteella, ja mielestäni se erottaa hyvin raskaan päivän aidosti levollisesta päivästä. Jos nukun huonosti, vaikkapa muutaman illalla nautitun juoman jälkeen, lukema ei juuri palaudu yön aikana. Pitkien, levollisten yöunien jälkeen se sen sijaan palautuu yleensä huomattavasti enemmän.

Erityisesti mieleeni jäi kuitenkin paljon pienempi tapaus. Minulla oli eräänä päivänä oikein mukava ja rauhoittava puhelinkeskustelu siskoni kanssa. Sen jälkeen kello ilmoitti, että olin viettänyt palauttavan lepojakson ja Body Battery oli noussut kahdella pisteellä, vaikka en ollut aloittanut mitään harjoitusta enkä kertonut kellolle, mitä olin tehnyt.

Kello ei tietenkään tiennyt, että puhuin siskoni kanssa, saati mistä keskustelimme. Minusta oli silti hämmästyttävää, että se tuntui huomanneen, miten rentouttava keskustelu oli ollut. Juuri tällaiset arjen pienet havainnot saavat tiedot tuntumaan hyödyllisiltä ja uskottavilta eivätkä vain koristeilta.

Sama pätee stressi-ilmoituksiin. Kello voi kertoa, milloin stressitasosi näyttää olevan korkealla tai milloin olet palautunut, vaikka en ole vielä täysin päättänyt, kuinka monta tällaista ilmoitusta haluan pitää käytössä. En nimittäin pidä jatkuvista keskeytyksistä. Mutta jos lukemat vastaavat kohtuullisesti todellisuutta, neuvoissa on ihan järkeä. Jos kello sanoo, että sinun pitäisi jumalauta levätä, ehkä sinun tosiaan pitäisi levätä.

Kello oppii myös omat ”tavalliset arvosi” ja voi varoittaa, jos jotkin tavanomaiset mittaustulokset poikkeavat niistä. Se voi auttaa huomaamaan, että olet todella rasittanut itseäsi liikaa tai että kehossa saattaa olla jotain vialla ja lääkärissä kannattaisi ehkä käydä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

En tietenkään pidä Body Batteryn jokaista numeroa kirjaimellisen täsmällisenä enkä oleta näiden olevan lääketieteellisiä mittauksia. Minulle tärkeää on, että luvut heijastavat usein todellisia kokemuksia, myös sellaisia, joita en ehkä itse edes huomannut tapahtumahetkellä.

Training Readiness ja aamuraportti

Training Readiness on toinen ominaisuus, johon suhtauduin aluksi epäillen mutta jonka olen havainnut yllättävän hyödylliseksi. Harjoittelu- ja palautumistietojen perusteella se antaa käsityksen siitä, oletko valmis tekemään enemmän, kannattaisiko treenata kevyemmin vai olisiko parempi levätä.

Pidän siitä paljon enemmän kuin kellosta, joka vain komentaa liikkumaan, liikkumaan, liikkumaan ja taas liikkumaan. Eihän järkevän treenikaverin pitäisi painostaa uuteen harjoitukseen silloin, kun palautuminen olisi parempi vaihtoehto? Joskus oikea ratkaisu on lepo.

Aamu- ja iltaraportit ovat hyödyllisiä samasta syystä. Aamuraportti voi esimerkiksi yhdistää unen, palautumisen, sään tai lämpötilan tiedot sekä ehdotukset siitä, millainen liikunta kyseisenä päivänä voisi sopia. Minun ei tarvitse avata useita näkymiä ja selvitellä kaikkea itse ennen kuin olen kunnolla herännytkään. Käytännöllinen yhteenveto odottaa jo valmiina.

Välillä kannustusviestit menevät tosin vähän hölmöilyn puolelle. Raportin lopussa saattaa lukea jotakin tyyliin ”Sinä pystyt tähän” tai ”Askel kerrallaan”. Olet liikuntakello, et motivaatiopuhuja. Jotkut varmasti pitävät sellaisista viesteistä, eikä niiden takia tarvitse kellon arvosanaa pudottaa, mutta kyllä ne saavat minut välillä pyörittelemään silmiäni.

Garmin Connect: kaikki tiedot ilman omaa analyysityötä

Olen käyttänyt Garmin Connectia yli kymmenen vuotta, joten uuden kellon hankinta ei tarkoittanut aloittamista alusta. Tililläni oli jo pitkä historia harjoituksista ja muista tiedoista, ja Forerunner 70:n käyttöönotto oli suoraviivaista. Lisäsin sen vain samalle tilille, ja vanha historiani pysyi tallessa. Voin halutessani jatkaa vanhemmankin Garminin käyttämistä. Pidän tällaisesta jatkuvuudesta: laitteen vaihtaminen ei merkitse vuosien mittaustietojen hylkäämistä.

Connect-sovelluksessa on suoraan sanottuna valtavasti tietoa. Käytän sitä aiempien liikuntasuoritusten ja kehityssuuntien tarkasteluun sekä esimerkiksi painoni kirjaamiseen ja seuraamiseen. Jos haluan nähdä, miten jokin arvo on muuttunut viikon tai kuukauden aikana, vaikkapa keskimääräinen sykevälivaihteluni, sekin onnistuu.

Parasta kuitenkin on, että kaikkea tätä tietoa ei välttämättä tarvitse tulkita itse. Garmin kokoaa muun muassa unen, aktiivisuuden, Body Batteryn ja Training Readinessin mittauksia yhteenvedoksi ja ehdotuksiksi. Ei tarvitse istua joka ilta vertailemassa kuukausien kaavioita vain päättääkseen, kannattaako harjoitella kovempaa vai ottaa rauhallisemmin. Yksityiskohdat ovat saatavilla kiinnostuneille, mutta kello ja sovellus tekevät jo valmiiksi suuren osan hyödyllisestä järjestelytyöstä.

Siksi kokonaisuus on helposti lähestyttävä, vaikka et olisi koskaan omistanut älykelloa etkä missään nimessä haluaisi ryhtyä harjoittelutilastojen asiantuntijaksi. Tämä on käytännöllinen kello, ei tutkimusprojekti.

Eikä kaikkia ominaisuuksia ole pakko käyttää. Otetaan vaikka juomisen seuranta. En todellakaan ala kirjata jokaista hemmetin vesilasillista, jonka juon. Ei pahalla niitä kohtaan, jotka niin tekevät, ja voin kuvitella, että joillekin se on oikeasti hyödyllistä. Minä en vain kuulu heihin, ja onneksi voin jättää koko ominaisuuden huomiotta.

Garmin Connectissa on myös haasteita, virstanpylväitä ja merkkejä. Kun olin soutanut kymmenen kertaa, sain esimerkiksi merkin, jonka mukaan olin säännöllinen soutaja. Kunniamerkki, ilmeisesti. Ehkä minun pitäisi tulostaa se ja ripustaa seinälle.

Vitsit sikseen: en pidä merkkejä hyödyttöminä. Jos on harrastanut samaa liikuntaa toistuvasti ja jonkin tavoitteen saavuttamisesta ilmestyy yhtäkkiä pieni onnittelu, ymmärrän hyvin, että se tuntuu palkitsevalta. Tällainen pelillistäminen voi oikeasti motivoida. Ei ehkä kuitenkaan kannata riemuita aivan liikaa merkistä, jonka saa kymmenestä soutukerrasta. Suhteellisuudentaju kannattaa säilyttää.

Ilmoitukset: otin suurimman osan pois käytöstä

Ilmoituksia tästä kellosta ei ainakaan puutu. Asetuksista riippuen ranteeseen voi tulla viestejä, sähköposteja, tilausten päivityksiä, stressihälytyksiä ja vaikka mitä muuta. Jos kaiken päästää läpi, seurauksena on nopeasti loputon keskeytysten tulva.

Siksi olen poistanut useimmat ilmoitukset käytöstä. En tarvitse kelloa kertomaan jokaisesta puhelimessani tapahtuvasta pikkuasiasta, vaikka en väitä ominaisuutta huonoksi vain siksi, etten itse sitä halua. Monista on varmasti kätevää vilkaista viestiä tai nähdä soittajan nimi ottamatta puhelinta esiin.

Tärkeintä on valinnanvapaus. Olen karsinut ilmoituksia, järjestellyt näkyvät tiedot uudelleen ja piilottanut asiat, joita en koskaan käytä, joten kello toimii minun tavallani. Suuri ominaisuuksien määrä ei välttämättä tee laitteesta monimutkaista, jos tarpeettomat osat saa pois tieltä.

Kellotaulut, Connect IQ ja oma KCD-kellotauluni

Sama muokattavuus ulottuu kellotauluihin, ja tässä Garmin on mielestäni erityisen hyvä. Connect IQ:n avulla voi selailla ja ladata erilaisia kellotauluja ilman erikoisosaamista. Tavalliselle käyttäjälle riittää, että valitsee mieluisan ja asentaa sen. Mitään ei tarvitse ladata laitteeseen epävirallisia reittejä pitkin.

Eikä ole pakko tyytyä muiden tekemiin malleihin. Garmin tarjoaa työkaluja myös ulkoasun vaihtamiseen, näytettävien tietojen valitsemiseen ja omien kuvien käyttämiseen. Jos haluaisit kellotauluun kuvan lemmikistäsi, et tarvitsisi siihen ohjelmistoinsinöörin tutkintoa. Connect IQ:n ”Face It” -toiminnolla voit tehdä oman kellotaulusi ja järjestää siihen tietoja sen sijaan, että tyytyisit Garminin valmiisiin vaihtoehtoihin. Parissa minuutissa, kiireellä ehkä vielä nopeammin, saat itsellesi yksilöllisen kellotaulun.

Olen itse mennyt hieman pidemmälle kehittämällä omaa KCD-kellotauluani, joten olen tutustunut myös monimutkaisempaan puoleen. Kellotaulutiedostoja voi kehittää itse ja asentaa Garminiin manuaalisesti, esimerkiksi kopioimalla tarvittavat tiedostot, eikä tarvitse rajoittua virallisen valikoiman malleihin.

Useimmat eivät koskaan halua vaivautua tällaiseen, eikä siinä ole mitään vikaa. Valmiit kellotaulut ja Connect IQ:n kirjasto riittävät tavalliseen käyttöön aivan hyvin. Mutta jos tykkäät näpertelystä, Garmin ei tunnu erityisesti yrittävän estää sitä. Voit pitää asiat yksinkertaisina tai monimutkaistaa ne yhtä pahasti kuin minä KCD Watchini kanssa. Kellon asettamissa rajoissa siitä voi todella tehdä oman kellonsa.

Yksi harkittu pikku yksityiskohta liittyy nukkumaanmenoon. Kun tavallinen nukkumaanmenoaikani koittaa, kello vaihtaa automaattisesti hillitympään ja vähävärisempään yökellotauluun sekä hiljentää ilmoitukset, vaikka olisin pitänyt ne päivällä käytössä. Minun ei siis tarvitse muistaa muuttaa asetuksia ennen nukkumaanmenoa, enkä häikäisty järjettömän kirkkaasta kellotaulusta, jos tarkistan ajan keskellä yötä. Pieni asia, mutta juuri sellaista käytännön harkintaa arvostan laitteessa, jota pidän ranteessa lähes vuorokauden ympäri.

Mitä Forerunner 70:stä puuttuu ja miksi valitsin sen silti

On tietysti älykello-ominaisuuksia, joiden voisi aivan kohtuudella odottaa löytyvän vuonna 2026 ja joita Forerunner 70:ssä ei ole. Mikään niistä ei kuitenkaan ollut ikävä yllätys vasta oston jälkeen. Tiesin puutteet jo päätöstä tehdessäni, ja juuri se, ettei minun tarvinnut maksaa asioista, joita en halunnut, oli yksi syy tämän mallin valintaan.

Otetaan esimerkiksi tallennustila ja musiikki. Kellossa on 512 megatavua muistia, eikä kalliimpien laitteiden suurta tallennuskapasiteettia. Mutta kelloa ei ole tarkoitettu offline-musiikkikirjaston säilyttämiseen, joten mihin valtavaa muistia tarvitsisin? Sillä voi ohjata yhdistetystä puhelimesta soivaa musiikkia, mutta kappaleita ei voi tallentaa itse kelloon ja kuunnella kuulokkeilla ilman puhelinta.

Ymmärrän hyvin, miksi jotkut juoksijat haluavat sen. Se, että voisi laittaa kuulokkeet korviin, jättää puhelimen kotiin ja lähteä liikkeelle pelkän kellon kanssa, on joillekin aidosti hyödyllistä. Mutta minä en juokse niin paljon ja otan yleensä puhelimen mukaan kävelylenkeillekin. Myös juostessa puhelinta voi kuljettaa tarpeeksi tukevasti erilaisissa vaatteissa ja varusteissa, joten sen mukaan ottaminen ei ole mikään suuri hankaluus.

Ehkä olen hieman liiankin tottunut pitämään puhelinta mukana ja olemaan tavoitettavissa, mutta sen jättäminen kotiin tuntuu minusta aika oudolta. Vaikka siis ymmärrän, miksi kelloon tallennettu musiikki on toisille tärkeää, minulle ominaisuudella on hyvin vähän arvoa.

Sama koskee ostosten maksamista rannetta maksupäätteen lähellä heilauttamalla. Forerunner 70:ssä ei ole Garmin Payta, ja vaikka jotkut käyttävät sitä jatkuvasti, tiesin jo ennen ostoa, etten itse käyttäisi. Ehkä olen vähän vanhanaikainen, mutta ei olisi mitään järkeä maksaa ylimääräistä jostakin, mitä en halua.

Ja kuten jo sanoin, tiesin myös, etten ollut ostamassa Garminin hienointa navigointitekniikkaa. Se ei tarkoita, että GPS olisi huono; oman kokemukseni mukaan se on enemmän kuin riittävä. Tarkoituksena oli hankkia suhteellisen edullinen kello, jossa on minulle tärkeät toiminnot, ei kalliimpaa mallia vain siksi, että voisin kehua sen tekevän kaiken.

Akunkesto: yksi tärkeimmistä ostopäätöksen syistä

Akunkesto oli alusta asti yksi tärkeimmistä vaatimuksistani. En halua kelloa, jota pitäisi ladata joka päivä. Se on yksi syy siihen, miksi Apple Watch ajatuksena ei ole koskaan erityisesti houkutellut minua, kun siihen yleensä liittyy paljon tiheämpi lataustarve. Haluan kelloni toimivan kellona, en halua siitä taas yhtä pientä laitetta, jonka akkua pitää jatkuvasti vahtia.

Garmin lupaa Forerunner 70:lle älykellotilassa jopa 13 päivän akunkeston, vaikka todellinen kesto riippuu luonnollisesti asetuksista ja käytöstä. Oma kokemukseni on yksinkertaisempi: omassa käytössäni akku kestää ikuisuuden tuntuisesti, joten minun tarvitsee tuskin koskaan edes ajatella lataamista.

Tuo 13 päivän luku kannattaa silti suhteuttaa käyttöön. Garmin ilmoittaa akunkestoksi myös enintään 23 tuntia jatkuvaa tallennusta vain GPS:ää käytettäessä tai enintään 16 tuntia kaikkia satelliittijärjestelmiä käytettäessä. Jos siis harrastat pitkiä, GPS:ää paljon käyttäviä lajeja, kuten pyöräilyä tai moottoripyöräilyä, ja tallennat ehkä useita harjoituksia päivässä, voisin hyvin kuvitella akun loppuvan alle viikossa. En ole itse kokeillut sitä äärimmilleen, mutta tämä on hyvä pitää mielessä, jos oma käyttösi on paljon raskaampaa kuin minun.

Ja silloin kun lataan kellon, lataaminen tuntuu erittäin nopealta. Olen usein kytkenyt kellon lataukseen samalla kun kokeilen kellotauluja tai muutan asetuksia, ja se on ehtinyt 100 prosenttiin jo ennen kuin olen valmis. En väitä mitanneeni akun täyttymistä nollasta sataan muutamassa minuutissa, koska en ole sitä tehnyt. Tavallisessa käytössä pitkän akunkeston ja helppojen täydennyslatausten yhdistelmä on kuitenkin ollut erinomainen.

Toinen tervetullut parannus vanhaan Forerunner 35:eeni nähden on itse latausliitäntä. FR35:ssä oli kummallinen puristimella kiinnittyvä laturi, joka ehkä auttoi pitämään kellon vedenpitävänä mutta jolla oli ärsyttävä tapa löystyä tai irrota vahingossa. Forerunner 70 käyttää sen sijaan Garminin omaa USB-latauskaapelia, jonka liitin napsahtaa paikoilleen kunnolla ja pysyy siinä tukevasti. Pieni asia, mutta tekee lyhyistä latauksista paljon vähemmän hankalia.

Käytännössä minulla ei ole mitään monimutkaista latausrutiinia. Käytän kelloa, lataan sitä välillä ja jatkan elämääni, juuri niin kuin halusinkin. Käytännön vinkkinä: jos otat tavaksi jättää kellon latautumaan vaikkapa suihkun ajaksi ja laitat sen heti sen jälkeen takaisin ranteeseen, voin taata, ettei akku koskaan pääse loppumaan niin, että joutuisit jättämään kellon lataukseen.

Mitä Garminin kelloperhettä kannattaa harkita?

Kaiken tämän vuoksi juuri tämä Forerunner sopii minulle, mutta se ei tarkoita, että jokaisen pitäisi ostaa sama Garmin. Malliston vertailusta tulee helposti turhankin sekavaa: kelloperheitä on paljon, kunkin sisällä lukuisia malleja ja joskus jopa saman mallin eri kokoja. Uusia malleja tulee väistämättä lisää. Minusta on hyödyllisempää selittää yleiset erot, jotta voit päätellä itsellesi sopivan kelloperheen ja tutkia sitten saatavilla olevia malleja ja hintoja.

Forerunner on nimensäkin puolesta juoksuun painottuva sarja, mutta se ei todellakaan tarkoita, että se sopisi vain juoksijoille. Oma Forerunner 70:ni on ollut hyödyllinen kävelyssä, salilla, joogassa ja jopa moottoripyörälenkeillä, mikä kertoo sen monipuolisuudesta. Jos taas juoksu on sinulle vakavampi harrastus, tarjolla on myös hienompia Forerunner-malleja innokkaammille juoksijoille.

vívoactive on ehkä olennaisin vaihtoehto, jos haluat melko edullisen Garminin, jossa on enemmän arjen ja elämäntavan ominaisuuksia. Esimerkiksi vívoactive 6 tukee musiikin tallentamista kelloon ja Garmin Payta, joita tästä Forerunnerista ei löydy. Jos musiikin kuuntelu ilman puhelinta on sinulle tärkeää, jo tämä ero saattaa tehdä vívoactivesta paremman valinnan.

Jos kaipaat hienostuneempaa vaihtoehtoa arjen älykelloksi ja hyvinvoinnin seurantaan, Venu on tutustumisen arvoinen.

Kovempaan ulkoilukäyttöön on Instinct, erityisesti jos kestävyys ja vaativat olosuhteet ovat tärkeitä.

Jos taas haluat premium-tason monilaji- ja ulkoilukellon, jossa on selvästi kehittyneempiä vaihtoehtoja ja kaikki mahdolliset herkut, tarjolla on fēnix, kunhan olet valmis myös maksamaan siitä.

En väitä kokeilleeni henkilökohtaisesti kaikkia näitä kelloperheitä. Minusta on vain hyödyllistä ymmärtää, mihin kukin on suurin piirtein suunnattu, eikä olettaa, että oma valintani olisi automaattisesti oikea myös sinulle.

Omaa taustatyötä tehdessäni päädyin itse asiassa valitsemaan kustakin sarjasta mallin, jota pidin ”parhaana” vaihtoehtona. Kokosin valinnat suositeltujen Garmin-kellojen vertailuun toiselle sivustolleni KCDWatch.comiin yhdessä paljon tarkempien mallitietojen kanssa. Sivun pitäisi olla hyödyllinen vielä vuosina 2026 ja 2027 ja mahdollisesti jopa 2028, vaikka Garmin on siihen mennessä varmaan julkaissut lisää kelloja. Tarkista siis aina uusimmat mallit ja mieti ensin, tarvitsetko tai haluatko välttämättä juuri uusimman!

Kannattaa myös tarkistaa ajantasaiset hinnat eikä olettaa, että jokin kello olisi aina halvempi. Kun ostin Forerunner 70:n, vívoactive 6 maksoi hieman enemmän. Mutta siinä vaiheessa, kun ehdin kirjoittaa tämän arvostelun, vívoactive olikin jo halvempi. Amazonin hinnat vaihtelevat, joskus niin paljon, että paras vastine rahalle vaihtuu päivästä toiseen. Vertaa siis kunkin kellon ominaisuuksia siihen, mitä se oikeasti maksaa ostohetkellä.

Onko kello todella saanut minut liikkumaan enemmän?

Kyllä. Ehdottomasti. Liikun selvästi enemmän Garminin ansiosta, ja liikunta tuntuu myös jollakin tavalla palkitsevammalta. Näen helposti, mitä olen tehnyt, kuinka paljon olen liikkunut ja miten kaikki liittyy toisiinsa ilman että minun tarvitsee muistaa kaikkea tai käyttää iäisyyttä käsin kirjaamiseen.

Jo se, että näen omat harjoitukset ja edistymisen, vaikuttaa. Palautumistiedot, suositukset ja muut tilastot tuovat siihen vielä lisää. Joskus yksittäinen luku ei ole se hyödyllisin asia, vaan tunne siitä, että kello auttaa hahmottamaan paremmin, mitä olen tehnyt ja mikä seuraavaksi voisi olla järkevää.

Erityisen hyvä esimerkki tästä motivaatiosta on Garminin Fitness Age eli kuntoikä. Olen 39-vuotias ja lähestyn neljääkymppiä, mutta kun aloin käyttää kelloa, se ilmoitti kuntoiäkseni 41 vuotta. (Apua! MINKÄ ikäinen minä olen!?) Se havahdutti. Vain kaksi kuukautta myöhemmin sain päivityksen, jonka mukaan kuntoikäni oli laskenut 38,5 vuoteen. Kaksi ja puoli vuotta pois kahdessa kuukaudessa, ja kellon mukaan olen nyt ikääni nähden paremmassa kunnossa. Aika mukava kohteliaisuus ranteessa olevalta esineeltä.

Nyt haluan saada kuntoikäni laskemaan jonnekin reiluun kolmeenkymmeneen. Jo se, että olen asettanut itselleni uuden tavoitteen, kertoo aika selvästi kellon motivoivasta vaikutuksesta. Se ei vain käske tehdä enemmän, vaan antaa konkreettisen tavoitteen ja mahdollisuuden nähdä edistymisen. Pidän kelloa, jatkan liikuntaani ja päivitän välillä painoni kellon tai Garmin Connectin kautta. Suurin osa seurannasta tapahtuu automaattisesti taustalla, ja luvut ovat katsottavissa milloin tahansa. Tietenkin aktiivisemman elämäntavan hyötyjen pitäisi tuntua myös omassa olossa, mutta niiden näkyminen tilastoissa on itsessään palkitsevaa. Eikä minun tarvitse viettää iltoja kuvaajia analysoiden tai kaikkea käsin merkiten saadakseni tuon kannustuksen. Kello antaa lempeän sysäyksen, neuvoja silloin kun niistä on hyötyä ja on ehkä ennen kaikkea aidosti helppokäyttöinen.

Siksi kutsuisin sitä aivan oikeasti hyväksi treenikaveriksi. Jos joku haluaa vähän terveemmäksi tai aktiivisemmaksi, ymmärrän hyvin, miten Garmin voisi auttaa. Se on tietenkin edelleen vain kello. Se ei pakota sinua sängystä ylös, liikkumaan tai laittamaan elämääsi kuntoon. Mutta se voi tarjota valtavan määrän hyödyllistä tietoa ja tukea matkalla kohti terveellisempää elämäntapaa.

Ostaisinko Garmin Forerunner 70:n uudelleen?

Aivan ehdottomasti. Käytin aikaa löytääkseni suhteellisen edullisen Garminin, joka tekisi sen mitä tarvitsen, ja juuri sen sain Forerunner 70:stä. Näyttö, käyttömukavuus, lajiseuranta, akunkesto ja varsinkin terveys- ja palautumistiedot ovat kaikki tehneet vaikutuksen. Minusta ei tunnu, että menettäisin mitään tärkeää vain siksi, että Garmin myy myös kalliimpia kelloja.

Suosittelisinko sitä?

Ehkä, tarpeistasi ja hinnasta riippuen. Se ei ole moite Forerunner 70:tä kohtaan, vaan kysymys kellon järkevästä valinnasta. Jos tarpeesi muistuttavat omiani, se on erittäin hyvä vaihtoehto, ja asema yhtenä Garminin edullisimmista ja uusimmista malleista auttaa asiaa. Mutta jos haluat kuunnella musiikkia suoraan kellosta ilman puhelinta, maksaa ostoksia rannetta vilauttamalla tai saada erikoistuneempia ulkoilu- ja navigointiominaisuuksia, en aio esittää, että tämä olisi automaattisesti paras vaihtoehtosi. Koska ei se olisi.

Toivon ennemmin, että tunnet vaihtoehdot ja ostat juuri sinulle sopivan kellon. Forerunner-sarja painottuu enemmän juoksuun, vaikkei yksinomaan; vívoactive painottaa arkielämän ominaisuuksia; Venu on hienostuneempi; Instinct on järeämpi; ja fēnix on se vähän… överimpi vaihtoehto. Vertaa itsellesi tärkeitä ominaisuuksia ja tarkista ajankohtaiset hinnat sen sijaan, että kuvittelisit yhden kelloperheen olevan aina halvempi tai parempi.

Ja suoraan sanottuna vuoden 2026 ”ongelma” on mielestäni se, että nämä kellot ovat kehittyneet alkuperäisistä malleista niin pitkälle, että lähes jokaisessa Garminissa on jo melkein kaikki tarvittava. Kelloperheellä ei välttämättä ole suurta väliä: valinnan voi ratkaista niinkin arkinen asia kuin hinta, ulkonäkö, koko tai yksi tai kaksi tiettyä ominaisuutta, joita kaipaat. Useimmista löytyy käytännössä kaikki, mitä omaan urheilulajiin oikeasti tarvitset, ja sehän on mukava ”ongelma”.

Siksi tämä kello tekee minuun vaikutuksen. Ei siksi, että se tekisi aivan kaiken, vaan koska se tekee minulle tärkeät asiat todella hyvin. Se on tarkoituksella selkeämpi, suhteellisen perustason Garmin, juuri sellainen jota etsin. Ei ole mitään syytä maksaa Garminin jokaisesta ominaisuudesta, jos et koskaan käytä niitä. Eikä tästä edes puutu kovin montaa ominaisuutta, varsinkaan mitään sellaista, jota itse oikeasti tarvitsisin tai haluaisin. Se sopii minulle täydellisesti.

Se on toinen syy, miksi pidän Garminista: kellot tuntuvat kunnolla suunnitelluilta. Kyse ei ole vain ominaisuuksien määrästä vaan pienistä käytännön ratkaisuista, kuten mukavasta istuvuudesta, järkevästä nukkumaanmenotoiminnosta ja jopa latauskaapelista, joka pysyy kiinni. Kun jotakin käyttää joka päivä, tällaiset yksityiskohdat merkitsevät paljon. Loppujen lopuksi ei ole edes kovin tärkeää, minkä Garminin uusista malleista valitset. Saat monipuolisen älykellon, joka kestää käytössä pitkään. Onhan se sentään Garminin tekemä, ei Applen.