Ostin De’Longhi KG79 -kahvimyllyni Suomesta kauan sitten. Ja uskokaa tai älkää, se pirun kapistus toimii edelleen.
Totta kai se toimii. Enhän minä ole sitä kovinkaan paljon käyttänyt, lähinnä siksi, että inhoan sen käyttämistä. Ei se ole mikään vakuuttava osoitus kestävyydestä. Ehkä moottori on poikkeuksellisen kestävä, ehkä ei. En ainakaan aio tehdä johtopäätöksiä rakenteen laadusta sen perusteella, että mylly, jota en edes halua käyttää, sattuu yhä toimimaan.
Ei KG79:n ongelma ole se, ettei se jauhaisi kahvia. Kyllä se jauhaa. Ongelma on käytännössä kaikki muu sen ympärillä: materiaalit, säätimet, kahvijauheen keräyssäiliö ja ennen kaikkea puhdistaminen. On suorastaan vaikuttavaa, miten monella tavalla näin yksinkertainen laite pystyy ärsyttämään.
Näyttää siistiltä, mutta muovi on surkeaa
Annan KG79:lle hieman tunnustusta ulkonäöstä. Kulmikas muotoilu ja metallia jäljittelevä pinta voivat näyttää varsin tyylikkäiltä etenkin keittiössä, jossa on paljon kiiltäviä ruostumattomasta teräksestä tehtyjä kodinkoneita. Kiiltävät pinnat keräävät kuitenkin sormenjälkiä, ja jauhetun kahvin muovisäiliöt naarmuuntuvat naurettavan helposti. Ulkonäkö voi siis olla siisti, mutta usein käsiteltävät osat eivät pysy siisteinä pitkään.
Yhdestä yksityiskohdasta pidän oikeasti: kahvipapusäiliön savunvärisestä muovikannesta. Täysin kirkkaaseen kanteen verrattuna se suojaa papuja edes jonkin verran valolta. Siinä on järkeä. Kahvijauheen keräyssäiliöt ovat kuitenkin aivan toinen tarina.
Kahvijauheen keräyssäiliöihin alkoi tulla näkyviä naarmuja jo aivan tavallisessa, vähäisessä käsittelyssä. Puhun pienistä kopautuksista, kolhuista, pesemisestä ja kuivaamisesta, joita kahvimyllyn irrotettavan osan pitäisi kestää. Naarmut ilmestyivät jo vuosia sitten, ja lopulta muovi alkoi halkeilla. Kaksi säiliötä on mennyt kokonaan rikki ja hajonnut kappaleiksi, ja nykyisessäkin on jo lohkeama.
Nämä eivät olleet osia, jotka olisivat kestäneet vuosikausien kovaa kohtelua ennen rikkoutumistaan. Oman kokemukseni perusteella muovi ei yksinkertaisesti ole riittävän laadukasta normaaliin arkiseen käsittelyyn. Erityisen harmillista se on osassa, joka täytyy tyhjentää ja pestä säännöllisesti.
Molemmat säätimet ovat hirveitä
Molemmissa säätökiekoissa, toisessa jauhatuskarkeudelle ja toisessa kahvin määrälle, on tahmea kumimainen pinnoite. Ne tuntuvat houkuttelevan puoleensa kaiken keittiön pölyn ja lian. Niiden pyyhkiminenkin on ärsyttävää, koska kaikki tarttuu pintaan. En ymmärrä, kenen mielestä tämä oli hyvä materiaalivalinta kahvimyllyn säätimiin.
Kuppimäärän säätökiekossa on lisäksi toinen ongelma: säätö tuntuu epämääräiseltä. Siinä ei ole odottamiani selkeitä, tuntuvia naksahduksia, joten täsmälleen samaan asentoon palaaminen on turhan hankalaa.
Selvennykseksi: kiekot eivät ole mekaanisesti jumissa. Kumipinta vain tuntuu tahmealta, ja kuppimäärän säätö puolestaan on epätarkka. Kaksi erillistä ärsytyksen aihetta, huomaavaisesti yhdistettynä samaan paikkaan.
Jauhaa kahvia. Siinä ei ole ongelmaa.
KG79:ssä on 16 jauhatusasetusta, ja moottori hoitaa edelleen perustehtävänsä eli kahvipapujen jauhamisen. Siitä puolesta laitetta minulla ei ole suurempaa valittamista.
Melko äänekäs sekin on. En todellakaan käyttäisi sitä varhain aamulla, jos muut nukkuvat. Sähköiset kahvimyllyt kuitenkin pitävät ääntä, enkä aio väittää tätä poikkeuksellisen huonoksi vain siksi, että sen toiminnan kuulee.
Jos haluan tietää tarkasti käyttämäni kahvin määrän, punnitsen sen mieluummin kuin luotan epämääräiseen kuppimäärän säätöön. Se ei yksinään olisi maailmanloppu. KG79:n ongelma on, että kaikki tällaiset pikkuasiat kasaantuvat, ja pahin on edessä puhdistusvaiheessa.
Puhdistaminen on yhtä tuskaa
Kahvijauheen keräyssäiliö on korkea, kapea ja lähes neliönmuotoinen muovilaatikko. Hieno kahvipöly ja staattinen sähkö saavat jauheen tarttumaan sisäpintoihin. Säiliötä saa kopautella, ja silti kahvia voi jäädä kiinni sen seiniin. Staattisuus ei ole kahvimyllyissä mitenkään erikoista, mutta säiliön muoto ei auta asiaa.
Peseminen on yksi asia. Kuivaaminen on sitten jo täysin naurettavaa. Aukon ja muodon vuoksi liinalla on hankala ulottua sisälle, saati nurkkiin. Omasta mielestäni käteni ja sormeni ovat melko ”sirot”, mutta en silti saa edes säiliön pohjaa kuivattua ilman, että käsi jää jumiin. Kyse on yksinkertaisesta muovilaatikosta, jumalauta. Ei minun pitäisi joutua taistelemaan sen pirun kapistuksen kanssa vain saadakseni sen puhtaaksi ja kuivaksi.
Eikä säiliö ole edes pahin osa. Sen paikalla koneen sisällä on hankala syvennys, johon kahvijauhetta kertyy. Jauheen kyllä näkee, mutta sen kunnollinen poistaminen on aivan turhan vaikeaa.
Koneen alla on myös aukko, josta irtonainen kahvijauhe pääsee työtasolle. Puhdistaminen saattaa siis tarkoittaa myllyn nostamista, kopauttelua ja alle varisseiden purujen pyyhkimistä. Niin paljon siitä, että kahvi pysyisi koneen sisällä.
Kun tähän lisää helposti naarmuuntuvat pinnat, sormenjäljet ja nuo pölyä keräävät kamalat säätimet, kasassa on laite, jonka puhdistaminen ärsyttää lähes joka suunnasta. Mietin ihan tosissani, kokeiliko kukaan puhdistaa sitä ennen suunnittelun hyväksymistä.
Jos KG79 olisi tarkoituksella suunniteltu mahdollisimman ärsyttäväksi puhdistaa, joku olisi onnistunut tehtävässään loistavasti.
Vertailu Melitta Molinoon
Melitta Molino -myllyn ostaminen toi KG79:n suunnittelupuutteet entistä selvemmin esiin. Hankin Melittan alun perin kohtuuhintaiseksi myllyksi toimistolle, mutta päädyin pitämään sen kotona ja viemään De’Longhin töihin.
Kaikkein naurettavinta on kokoero. KG79 on oikeasti hieman Melittaa isompi ja vie enemmän tilaa keittiötasolla, mutta sen säiliöt ovat silti molemmista päistä pienemmät.
De’Longhin papusäiliön ilmoitettu kapasiteetti on 120 grammaa, Melittan 200 grammaa. Mittasin lisäksi jauhesäiliöiden sisätilavuuden täyttämällä ne vedellä: KG79:n noin 350 ml ja Melittan noin 400–420 ml. Nämä ovat säiliöiden tilavuuksia, eivät niihin mahtuvan kahvijauheen painoja.
Fyysisesti isompaan myllyyn mahtuu siis ylhäällä vähemmän papuja ja alhaalla vähemmän kahvijauhetta. Isompi kone, vähemmän kapasiteettia molemmissa päissä. Minusta se on yksinkertaisesti typerää suunnittelua.
Kapasiteetti ei kuitenkaan ole edes suurin valituksen aiheeni. Melittan kahvijauheen keräysalueella on yksinkertainen, helposti saavutettava pyöreä taso, jonka voin vain pyyhkäistä puhtaaksi. Säiliö on paljon helpompi pestä ja kuivata, ja säätimet napsahtavat selkeästi ilman inhottavaa tahmeaa pinnoitetta. Melittassa on 17 jauhatusasetusta KG79:n 16:een verrattuna, mutta yksi lisäasetus ei ole syy siihen, että pidän siitä enemmän. Koko käyttäminen ja huoltaminen on vain paljon vähemmän ärsyttävää.
Suurin piirtein ainoa yksityiskohta, jonka valitsisin KG79:stä, on sen savunvärinen papusäiliön kansi, joka suojaa jonkin verran valolta. Kahvijauheen muovisäiliöt sen sijaan ovat osoittautuneet naurettavan helposti naarmuuntuviksi ja rikkoutuviksi.
Molinossakin on omat pienet omituisuutensa, joista kerron erillisessä arvostelussa. Niiden kanssa voin kuitenkin elää, eivätkä ne saa minua inhoamaan myllyn käyttämistä. Olen jopa harkinnut toisen Molinon ostamista toimistolle, vaikka siellä on jo toimiva KG79. Rehellisesti sanottuna minua ei kovin paljon harmittaisi, vaikka KG79 vahingoittuisi töissä. Sen verran vähän innostusta minulla siihen enää on.
Tuomio: ostaisinko uudelleen?
En missään nimessä. Enkä myöskään suosittelisi sitä.
Kyllä, KG79 toimii edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen. Mutta olen käyttänyt sitä verrattain vähän, suurelta osin siksi, että inhoan sen käyttämistä. Älkää siis tulkitko sitä kehuksi rakenteen laadusta tai väitteeksi, että se olisi osoittautunut poikkeuksellisen luotettavaksi. En yksinkertaisesti voi väittää sellaista.
Minulla sen sijaan on vuosien kokemus myllystä, jonka kahvijauheen muovisäiliöt ovat naarmuuntuneet ja halkeilleet tavallisessa käsittelyssä, jonka kaksi säädintä keräävät likaa magneettien tavoin, jonka kuppimäärän säätö on turhauttavan epämääräinen ja jonka keräyssäiliö ja sisäinen syvennys tekevät puhdistamisesta paljon hankalampaa kuin sen pitäisi olla.
Kyse ei ole yhdestä dramaattisesta viasta. Kyse on huonojen suunnitteluratkaisujen kasasta, jonka vuoksi inhoan oikeasti tämän laitteen käyttämistä. Kahvin jauhaminen on kuitenkin aivan vähintä, mitä kahvimyllyltä voi odottaa.
Melitta Molino on osoittanut minulle, ettei kohtuuhintaisen sähkömyllyn vuoksi tarvitse sietää tätä kaikkea. Jos harkitset KG79:n ostamista, neuvoni on yksinkertainen: minä jättäisin väliin.
KG79 toimii. Se on suunnilleen kauneinta, mitä osaan siitä sanoa. Yli vuosikymmenen jälkeen olen saanut siitä pirun kapistuksesta tarpeekseni.